Ensimmäinen koirakoulupäivä

Aamupäivä meni ihan normaalisti kotona. Käytiin vähän harjoittelemassa autossa olemista. Veeti istui hienosti sylissä, eikä kuolannut. Ajattelin jo, että hyvin menee ja matkapahoinvointi voidaan unohtaa kun vaan pääsee syliin.

No ei se ihan niin mennyt....

Veeti oli ajon alussa sylissä ja kaikki hyvin. Kehotin Esikkoa laittamaan koiran jalkatilaan, se oli taas virhe :( Meni vähän aikaa ja kuola alkoi valua. Tyttö otti Veetin syliinsä ja jossain vaiheessa se sitten oksensikin pari kertaa.

Perillä käveltiin ja rauhoiteltiin, jotta koulutushetki voisi sujua mahdollisimman hyvin. Periaatteessa koulutus menikin ihan mukavasti. Veeti piti aikamoisen räksytyksen aluksi, muiden koirien ollessa hiljaa. Vähän nolotti :P Muutenkin koiruli keskittyi kaikkiin muihin enemmän kuin siihen mitä meidän piti tehdä :o

Tänään harjoiteltiin lähellä oloa ja luopumista. Kotiläksyksi saatiin lisäksi katsekontaktin harjoittelua. Ensi kerralla muistettava ottaa ne parhaat herkut mukaan ja lelu.

Pennut pääsivät vapaana leikkimään keskenään. Aluksi Veeti oli ihmeissään, mutta johan siellä sitten jo viiletettiinkin ja muristiinkin hurjana. Ensi kerralla kuulemma meno on jo villimpää.

Poistuttaessa Veeti alkoi kuolata jo heti autolle päästyä. Lähdettiin siis vielä kävelylle ja palattin myöhemmin. Silloin paikalla olikin ihana valkoinen koira, joka oli ollut vähän liian isojen ryhmässä. Veetin kanssa siinä sitten aikansa pelmusivat ja pääsivät jo ihan haisteluetäisyydellekin ja molemmille jäi tapaamisesta hyvä mieli :) Siitä sitten vain autoon ja menoksi. No kuola alkoi valua hetken ajettua, ei kuitenkaan oksentanut. Välillä lepäili rauhallisena, mutta taas kun päästiin melkein kotiin, niin kuolasi. Makoiltiin terassilla ja iltaruoan syötin temppuillen :) Ulkona myös hetken vapaana ja hyvin seurasi.

Tänään Veeti vei melkein kokonaan itse kakkapussin roskiin :) Nappasi pussin joka oli ulko-oven lähellä ja lähti sitä kantamaan. Kannustin sitä ja kuljettiin roskikselle. Välillä pussi tippu, mutta tarjosin takas ja ihan lähelle roskista päästiin :) En sitten tiedä onko hyvä vai huono juttu opettaa, mutta katsotaan nyt nappaako seuraavalla kerralla :)

Olen saanut paljon hyviä neuvoja autopahoinvoinnin voittamiseen ja nyt meillä alkaakin sitten tehotreenit asian kuntoon saattamiseksi.

Otteita alusta

Niin äkkiä unohtaa millaista oli kun pentu tuli taloon. Yritänkin nyt näin neljän viikon ajalta kerätä juttuja tähän, mutta enemmän keskityn päivittämään tänne uusia päivittäisiä juttuja.

Meidän pentu

Oli aivan ihanaa kun saatiin viesti siitä, että meille olisi trikkipoika tarjolla :) Saatiin muutamia kuvia ja lopulta päästiin poikaa katsomaan kolmeviikkoisena ja sitten viisiviikkoisena.

Kotiin Veeti haettiin keskiviikkona 26.6. Poika oli niin lelukoiran näköinen aikuisten shelttien joukossa. Harmittelen näin myöhemmin, etten tajunnut kuvata häntä hakupäivänä laumassa, höh.

Mutta reipas poika saatiin! Matkan aluksi itkahti ihan vähän, sitten jo katseli rauhallisesti mailman menoa korissa sylissä.

Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin koirulin puolesta. Minä en tietty nukkunut kovin hyvin kun kuullostelin erilaisia ääniä :P

Torstai vietettiin ihan vain oman perheen kesken toisiimme tutustuen. Perjantaina pääsi Esikon ystävän perhe Veetiä katsomaan. He kun lähtivät sitten seuraavana päivänä useaksi viikoksi mökille. Nuorempi veljenikin poikkesi. Veeti otti iloisesti vastaan kaikki vieraat :)

Pantaan oppi todella nopeasti. Ihan aluksi rapsutteli ulkona pantaa useaan otteeseen, mutta hyvin ajatus harhaantui kun ulkona oli niin paljon mielenkiintoista :) Harmiksemme meillä ei oikein uskalla pitää pentua vapaana. Voisi säikähtäessään juosta ties minne ja jäädä auton alle. Niinpä oli vain heti lähdettävä taluttimen kanssa liikenteeseen.

Pohdintoja tuleeko meille kissa tai koira

Lapset kyllästyivät lopulta jahkailuun tuleeko meille lemmikki. Annoin heille aikarajan 2 viikkoa jona aikana oli määrä käydä kissan tai koiran ottamisen hyvät ja huonot puolet. Ja näin pääsimme ratkaisuun, että meille tulee koira ;) Seuraavaksi pohdittiin rotua, joka ratkesi shetlanninlammaskoiraksi eli sheltiksi.

Kun sitten alettiin todenteolla etsiä meille sopivaa koiraa, iski toivottumuus aina välillä. Kaikki pennut tuntuivat olevan varattuja, välillä jo ennen syntymäänsäkin. Valoa tunnelinpäässä oli kun eräs tuttu kehotti olemaan yhteydessä hänen koiransa kasvattajaan. Kävimme tutustumassa ja ihastuimme sheltteihin aivan! Tutustuimme lisää netissä ja kävimme shelttitapaamisessa. Laitoin pentukyselyjä muutamille kasvattajille.

Olin jo välillä luopua toivosta, kunnes eräänä lauantaina 4.5.13 saimme eräältä kasvattajalta viestin, että meillä olisi mahdollista saada trikkipoika, mikäli olisimme kiinnostuneita :)

Bloggaamattomat käsityöt...

Koulu vei syksyllä ja keväällä aika hyvin aikaa ja energiaa. Blogin pitäminen tuntuu tyhmältä kun ei ole mitä blogata. Yritänkin nyt miettiä olenko kenties tehnyt jotain ja saada ne kuvattua ;)